Olenko erillinen vai olenko yhtä
Thursday, December 1, 2011 at 03:54AM 
Olen tunnustellut viime päivinä paljon erillisyyden ja ykseyden teemoja. Olla erillinen tai olla yhtä, mitä se tarkoitaa? Toisinaan saatat tuntea itsesi niin kokonaiseksi, että on kuin koko universumi asuisi sisälläsi. Olet yhteydessä kaikkiin ja kaikkeen. Joinain hetkinä voit olla niin hajallaan, että mikään määrä ihmiä ympärilläsi ei riitä poistamaan tunnettasi erillisyydestä ja yksinäisyydestä.
Minulle on ollut tärkeää ymmärtää ero ulkoisen ja sisäisen maailmani välillä. Toinen ilmenee ulkopuolellani tilanteina, ihmisinä, tapahtumina ja olosuhteina. Se on minusta riippumatonta; maailma jatkaa menoaan, vaikka minä pysähdyn. Sisäinen todellisuuteni avautuu vain, jos katson sisälleni ja olen läsnä kaikelle sille, mikä ilmenee minun kauttani tässä hetkessä. Hengitys, sydämen syke, kehon aistimukset ja vaihtelevat tunnetilat kertovat enemmän, kuin kenties uskallan kuunnella.
Yhteys omaan kehooni ja kokonaisvaltaiseen olemukseeni on ainoa tie tasapainoon ja ykseyteen; siihen, että voin olla yhtä itseni kanssa. Monille meistä tämä on yllättävän vierasta. Olemme eriytyneet itsestämme ja kehostamme, ja sitten ihmettelemme, miksi suhteemme toisiin ihmisiin on niin haastavaa. Ja se kun ei voi koskaan olla sen helpompaa tai parempaa kuin suhteemme meihin itseemme; siihen kannattaisi siis panostaa! Kun voin hyvillä mielin olla yhtä itseni kanssa, kaiken hyväksyen ja itseäni rakastaen, voin kohdata myös muut tuosta samasta ykseyden tilasta käsin. Olen yhtä kaiken elämän kanssa, vain ilmenemismuodot muuttuvat: minä, sinä, äiti, puoliso, koira, kukkanen...
Jokainen hetki voin tehdä valinnan: olenko erillinen vai olenko yhtä?
Mitä enemmän sukellan sisälle itseeni, sitä enemmän yhdyn kaikkeen olevaan. Sitä enemmän avaudun, sitä enemmän avautuu ja voin vain ihmetellä tätä kaikkea. Luovuus herää henkiin ilman, että minun tarvitsee oikeastaan tehdä mitään. Voin vain seurata mitä tapahtuu, kun elämä ilmentää itseään kauttani ja olen vapaa luomaan. En välitä ulkoisista vaatimuksista ja paineista, annan mennä vaan, koko sydämestäni. Ja koko sydämeni on mukana kaikessa, mitä teen, koska teen sen rakkaudella.
"Kieleni rajat ovat maailmani rajat" kirjoitti Wittgenstein vuosisadan alussa. Voisin esittää oman versioni tästä sanomalla, rakkauteni rajat ovat maailmani rajat. Kun suuntaudun maailmaan siitä loputtomasta rakkauden lähteestä käsin, joka pulppuaa sisälläni, olen rajaton ja maailmani on ihmeitä täynnä. Hyppään kuuhun ja takaisin, teen pari volttia kiertoradalla ja palaan elämänhumalaisena takaisin. En tarvitse toista ihmistä buustaamaan itseluottamustani, turvaamaan selustaani tai ajamaan etuani. Olen täysi ja kokonainen, elämän makuinen nainen.
Kuvan mallit: Hanna Ruax ja Virve Laakso
Reader Comments (3)
Tuo Elämänmakuinen Rakkaudenlähettiläs sattuu olemaan ihana tyttäremme josta olemme ääääääärettömän onnellisia ja ylpeitä.
Appelbergit
<3 Välillä huomaan että ulkoiset impulssit ohjaavat minua. Silloin liike on nykivää ja teot kaoottisia. Kun oleminen lähtee keskiöstä, tekeminen on enemmänkin ei-tekemistä. Kaikki tapahtuu itsestään antamisesta ja antautumisesta käsin.
Minulle rehellisyys on usein se avain jolla pääsen käsiksi omiin kipupisteisiini, ja sitä kautta keskiöön. Se että ei lähde niihin ulkoisiin impulsseihin vaatii rehellisyytä myöntää halujensa motiivit, ja antaa itsellensä loputtomasti anteeksi. Rrehellisyys ja anteeksi antaminen ja siis itsensä hyväksyminen johtaa keskiöön ja läsnäoloon, ja tätä kautta oivallukseen ja sisältä tulevaan olemiseen.
Ja yhdessä hetkessä, yhdessä silmänräpäyksessä, jossa olen läsnä on mieletön positiivinen lataus. Joskus se kestää vain sen hetken, joskus se taas jatkuu ja jatkuu.. Ahh
Kiitti inspiroivasta kirjoituksesta. :)
Kiitos. Puikkelehdin tänne tänään. Olemme samaa :)
http://www.evolutionarycommunity.com/evolutionary-community/